Kävinpä viime Lauantaina elämäni ensimmäisellä keikalla. Helsingin Circuksessa ensiintyi Headhunterz ja monia muita (minulle tuntemattomia) artisteja. Keikan ollen minulle ensimmäinen, odotukset olivat korkealla, ehkä liiankin. Siitä huolimatta ilta oli hauska!
Täytyy myöntää, että vaikka yö oli mukava, jäivät kaikki esitykset taka-alalle. Tuskin huomasin kun artisti lavalla vaihtui. Ainoa ero, minkä huomasin, oli kun tiskin takana seisoi erinäköinen mies joka kerta kun sinne vilkaisin. Musiikissa sen sijaan en huomannut mitään eroa. Kaikki kuulosti ihan samalta.
Kyllä minä jopa kävin tanssimassa kaikkien ihmisten keskellä. Tanssi kuitenkin jäi lähinnä epämääräiseksi heilumiseksi ja muiden ihmisten väistelyksi, nimittäin ei ollut kaukana että kasa miehiä olisi kaatunut päälleni!
Jos joskus kaukana tulevaisuudessa satun vielä menemään keikalle, jossa on noin plajon hikisiä miehiä ympärillä tönimässä, otan mukaani kypärän! Tuli otettua pari osumaa milloin kenenkin kyynärpäästä!
Pitkän illan jälkeen oli mahtavaa päästä kotiin. Koko illan huipentuma oli, kun näin oman tyynyni ja peittoni! En ole koskaan ennen ollut yhtä kiitollinen peitosta, tyynyistä ja sängystä, kuin sinä yönä kun käperryin peittoni hellään syleilyyn.
(kuvat otettu jälleen puhelimella)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti